MauriKokkonen

Poissa silmistä, poissa mielestä.

Niin Espoossa kuin Helsingissäkin on kova halu päästä eroon leipäjonoista sellaisena kuin ne nyt ovat: https://yle.fi/uutiset/3-10173516
Eihän herrasväen silmille sovi katsoa köyhää jonottamassa leipää. Rumentaahan se herrasväen mielestä kaupunkikuvaa ja mikä pahinta se iskee todellisuuden vasten kasvoja. Suomessa on köyhyyttä mikä lisääntyy jatkuvasti ja yksi köyhyyden lisääntymisen mittareista ovat olleet leipäjonot. Leipäjonot kaikessa karuudessaan ovatkin köyhyyden lisääntymisen raadollisin esimerkki.
 

Leipäjonot eivät ole myöskään kylmä tilasto paperilla missä lukee numeroin kuinka köyhyys on lisääntynyt minkäkin prosenttiyksikön verran. Numerot paperilla kun eivät ole lainkaan yhtä havahduttava esimerkki todellisuuteen kuin pahimmillaan yli korttelin pituinen leipäjono missä ihmiset jonottavat tuntikausia leipää säällä kuin säällä. Leipäjonot ovatkin nykyisen hallituksen aikana kasvaneet roimasti. Vaikka hallitus paukuttaakin henkseleitään talouden nousulla. Samalla toki Orpo on muistuttanut, että jakovaraa ei ole. Ideksijäädytyksiä ei peruta, ei lääkekorvausten leikkuuta, ei aktiivimilallia. Akviitimalli viekin yli 215 000 työttömältä noin 30 euroa kuukaudessa. Ja se on vain yksi monista leikkauksista tämän hallituskauden aikana mikä on osaltaan leipäjonoja maassamme kasvattanut.

Norsunluutornissaan istuva hallituksen päättäjä ei voi millään käsittää miten valtavan iso raha 30 euroa on työmarkkinatuen varassa kituvalle ihmiselle. Monille se on ollut kuukauden viimeisen viikon ruokaraha ja sen kadottua hallituksen leikkuusilppuriin on edessä ollut leipäjono.

Häpeä on se tunne mitä koen Espoon suunnitelluista toimista ja häpeää kovasti lisää se, että Espoo on synnyinkaupunkini ja ollut asuinpaikkani koko elämäni ajan. Espoossa on pohdittu ruoka-avun muuttamista vastikkeelliseksi, ruokakassin saisi jatkossa, jos osallistuisi yhteisölliseen ruokailuun tai esimerkiksi kokki- tai ruoanlaittokurssille.

Ketkä ovat moisen älyvapaan ehdotuksen takana? Se on varmaa, että ei yksikään joka on leipäjonoissa jakamassa leipää, sitä jonottamassa, tai jonka läheisistä tai ystävistä joku olisi säännöllisesti leipäjonossa. Pitääkö leipäjonoon menijää nöyryyttää vielä sillä, että hänen tulisi mennä jollekin pilipali kurssille oppimaan ruoantekoa ikään kuin köyhä ei osaisi edes ruokaa tehdä? Kun hän haluaa vain ruokaa nälkäänsä, ei osallistua aikuisten lastentarhaan vasten tahtoaan, että saisi ruokaa nälkäänsä. Mikä ihmeen aktiivisuus ja sosiaalisoitumis villitys Suomeen on oikein iskenyt? Pitääkö leipäjonossa seisovan kohta esittää sirkustemppuja, että saisi palasen leipää?

Ihmiselle leipäjonoon meneminen voi muutenkin olla kova paikka. Monille se käy ylpeyden päälle, ihminen voi monesti tuntea itsensä epäonnistuneeksi, että hänen pitää turvautua leipäjonoon. Moni haluaa vain saada jonotuksen mahdollisimman äkkiä hoidettua alta pois ja vain ja ainoastaan, että saisi ruokaa. Hän ei halua mennä minnekään kurssille opettelemaan ruoantekoa kuin peruskoululainen kotitaloustunnilla, onhan hän aikuinen ihminen jota ei tarvitse holhota! Eikä hän välttämättä halua osallistua ruokailuun muiden kanssa. Uskokaa hyvät ihmiset, että kaikki eivät kaipaa ihmisten seuraa eivätkä tunne oloaan yksinäiseksi vaikka olisivat yksin. Toiset viihtyvät yksin ja jos he kaipaavat seuraa heille riittää seuraksi omat läheiset ja ystävät. Eivät he kaipaa väkisin sosiaalisoitua toimintaa yhteisruokailujen tai kokkauskurssien merkeissä. Sosiaalisia tilanteita pelkäävälle pelkkä leipäjonoonkin meneminen voi olla jo työn ja tuskan takana saati sitten kokkauskurssille tai yhteisruokailuun meno.

Mielenterveysongelmaiset joille tuottaa tuskaa päästä jo ovesta ulos, saati päästä leipäjonoon asti jättäisivät takuulla kokkauskurssit ja yhteisruokailut välistä ja jäisivät näin ilman ruoka-apua. Mistään muusta tässä ei lopulta ole kyse kuin vain ja ainoastaan siitä, että tiettyjen tahojen silmille leipäjonojen raadollinen todellisuus köyhyyden todellisuudesta ja sen kasvusta on liikaa, oikea rikka silmässä ja siksi ne halutaan siivota pois silmistä. Kaikki muu on pelkkää selittelyä kun todellisen syyn taakse näkee helposti jos valheiden verhoa hiukankin raottaa. Kannattaa toki muistaa aikaisempi leikkaus missä hallitus leikkasi leipäjonoilta miljoona-avustuksen: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005497556.html

Joku voi uskoa sattumiin, mutta minä en. Tavalla taikka toisella leipäjonojen kertoma karu ja raadollinen todellisuus halutaan saada piiloon, pois näkösältä.

Poissa silmistä, poissa mielestä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat